Immaterium [FIN] / IMMATERIUM

“Tyhjiö ei ole tyhjä. Se janoaa.”

Immateriuksen alku juontaa juurensa menetettyihin tutkimuskausiin. Se, mikä oli aluksi pieni joukko tiedustelijoita, kaappareita ja kauppiaita — veteraaneja, jotka olivat väsyneet vuosikymmenten keisarilliseen kuristukseen — syöksyi yhä syvemmälle kartoittamattomiin tähtijärjestelmiin.

Matkoillaan he löysivät paikkoja, joissa verhon raja todellisuuden ja jonkin muun välillä oli ohut. Siellä, särkyneen avaruuden keskellä, kaikuivat äänet, jotka lupasivat enemmän kuin tähdet koskaan voisivat tarjota. He palasivat muuttuneina: heidän silmissään paloi outo liekki, heidän sanansa tihkuivat varmuutta, heidän tekonsa kantoivat suuremman voiman merkkiä.

Yksi kerrallaan muut liittyivät heidän joukkoonsa — eivät pelosta, vaan nälästä. Lentäjät, jotka etsivät vapautta imperiumin kahleista. Sotilaat, jotka tahtoivat taistella ilman komentoketjujen kahleita. Hylkiöt, jotka janosivat tarkoitusta. Yhdessä he eivät enää olleet ryhmä vaan sotajoukko, vannoutuneena ei keisarille eikä senaatille, vaan kaaoksen ikuiselle voitolle.

He ottivat nimekseen Immaterium — jumalten näkymättömän valtameren — ja lähtivät veistämään tahtoaan tähtien halki.

“The void is not empty. It hungers.”

The origin of Immaterium lies in the lost decades of exploration. What began as a small company of scouts, raiders, and traders — veterans disillusioned after decades under imperial rule — soon found themselves drawn ever deeper into uncharted systems. Their journeys took them to places where the veil between reality and something other grew thin.

There, amidst fractured space and echoing voices, they found revelation. The void did not merely hold stars — it held the Immaterium, a tide of infinite power and madness that seeped into those bold enough to face it. The crew who returned from these journeys were never the same: their eyes carried a strange fire, their words dripped with conviction, and their actions bore the mark of a higher design.

One by one, others joined them — not out of fear, but hunger. Pilots who sought freedom from the tyranny of empire. Soldiers who wished to fight without chains of command. Outcasts who longed for purpose. Together they became not a company, but a warband, sworn not to an emperor or senate, but to the eternal victory of Chaos.

They took for themselves the name Immaterium — the unseen ocean of the gods — and set forth to carve their will across the stars.